Tärkeimmät välineet turkiseläinten jalostamisessa ovat jalostusohjelma Sampo ja siitoseläinkirjanpito. Jalostuksen painotusalueet määrää jalostusvaliokunta, joka koostuu Turkistuottajat Oy:stä ja Turkiseläinten Kasvattajain Liitto RY:stä. Jokainen turkistila voi itse vapaasti määritellä tilakohtaiset tavoitteensa.( Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

SAMPO-OHJELMA


Sampo-ohjelman, jolla arvostellaan yksilön ulkomuotoa ja hedelmällisyyttä, on kehittänyt Helsingin yliopisto yhdessä Suomen Turkiseläinten Liiton kanssa. Ohjelma perustuu BLUB-menetelmään eli siinä arvioidaan sekä jälkeläisten että omat ja muiden sukulaisten tulokset suhteessa siihen, miten ne ovat sukua arvioitavalle yksilölle. ( Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012) Sampo-ohjelmassa on mukana 25-30% turkiseläinten siitosnaaraista ( Maa- ja metsätalousministeri, hakupäivä 3.2.2012).

NAHKOJEN ARVIOINTI


Tietoa nahan väristä, värin tasaisuudesta, nahan laadusta sekä muista ominaisuuksista tuottaa Turkistuottajat OYJ lajittelun yhteydessä. Tällainen lajittelu voidaan tehdä vasta sitten, kun nahka on kuivattu ja taanattu. Arvostelu tehdään vasta lopullisesti myytäväksi menevästä tuotteesta, joten tämä on arvostelukeinona varma tapa. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

INDEKSIT


Sampo- arviointeja pystytään vertailemaan vain keskenään tarhan sisällä. Vertailukelpoisia ovat saman tarhan eläimet, jos ne ovat kuuluneet samaan indeksilaskentaan. Jos saadaan esimerkiksi sama tulos eri tarhojen kesken se kertoo vain sen, että omaan tarhaansa verrattuna ne edustavat yhtä hyvää tulosta. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)
Indeksit Sampo-laskelmiin saadaan gradeerauksesta, pentuekoosta ja nahkalajittelusta. Pentuekoko kertoo kuinka hedelmällinen naaras on ja se pystytään laskemaan kahden viikon ikäisestä pentuekoosta. Pentuekokoon periytyvyysaste on aika heikko. Kun arvioidaan hedelmällisyyttä tulisi keskittyä vain sukulinjoihin, jotka ovat hedelmällisiä sukulinjoja. Syntymäajankohdallakin on merkitystä, sillä naaraat jotka tulevat myöhään kiimaan tiinehtyvät huonosti ja pentuehävikkikin on suurempi. Jalostuksella voidaan vaikuttaa tehokkaasti kiima-ajankohdan periytymiseen, koska sen periytymisaste on korkea. Sellaisia eläimiä, jotka tulevat kiimaan liian aikaisin tai myöhään ei kannata käyttää, sillä turkistuottajien tarkoituksena saada eläimet lyhyellä aikavälillä kiimaan. Sampo-arvioinnissa keskitytään pelkästään naaraiden hedelmällisyyteen, joten tällä arviointitavalla ei saada mitään tietoa uroksen sperman laadusta. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

GRADEERAUS


Gradeerauksella tarkoitetaan ulkomuodon arviointia eläviltä eläimiltä. Siinä arvioidaan turkin massaa ja väriä, eläimen kokoa, yleisvaikutelmaa ja värin tasaisuutta. Ominaisuudet arvioidaan arvojen 1-5 avulla eli 1 on huono ja arvo 5 on erinomainen. Tällä arviointimenetelmällä tietoja pystytään käyttämään eläimen eläessä, kun taas jos käytetään nahkanlajittelun tulosta sitä pystytään käyttämään vasta seuraavaan sukupolveen. Turkinlaatu ominaisuuksissa painotetaan turkin peittävyyttä ja massaa. Jos eläimellä on hyvä massa tarkoittaa se sitä, että pohjavilla turkissa on joustavaa, vahvaa ja tiheää ja ulottuu sekä kaulaan että vatsaan. Se on tukena peitinkarvalle ja tuo ryhdikkyyttä turkkiin. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

Peittävyydellä tarkoitetaan joustavaa, tasaisesti peittävää, pitkää ja tiheää peitinkarvaa, jonka pitää sopivan mittainen verrattaessa pohjavillaan. Tällaisessa arvioinnissa siisti ja kaunis minkki ei välttämättä kuitenkaan täytä hyviä ominaisuuksia. Ennen gradeerauksen tekemistä arvioijan kannattaisi muodostaa itselleen kuva eläimistä ja arviointiin kannattaisi ottaa mahdollisimman monta eläintä myös vertailueläimiä. Arviointi kannattaisi tehdä gradeerauslampun avulla tunnustellen karvan syvyyttä ja silkkisyyttä. Kun arvioidaan siitosurosehdokkaita voidaan ne laittaa riviin, koska siten ulkomuoto-ominaisuudet tulevat parhaiten esiin. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

ELÄINKANNAN TIEDOT JALOSTUKSESSA


Minkkikannan huonot ja hyvät puolet kannattaa tuntea jalostus tehdessä. Arviointia helpottaa jos on isovanhempiin asti olevat polveutumistiedot siitoseläinkorteissa sekä tarhaajan omista tiedoista on hyötyä. Tärkeimpiin menetelmiin kuuluu huippuyksilöiden risteyttäminen keskenään siinä voidaan ottaa huomioon kokemukset yhteensopivista ja sopimattomista suvuista. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

Uusien siitoseläinten valinnassa olisi syytä kohdistaa huomiota ominaisuuksiin, jotka ovat edellisten laatutietojen perusteella huonoimpia. Yhtä ominaisuuteen ei saa panostaa liikaa, koska se voi aiheuttaa muiden ominaisuuksien heikentymisen. Parituksessa pyritään yhteensopivuuteen eli koitetaan estää ei haluttujen ominaisuuksien kertautuminen. Voidaan myös paritta yksilöitä, jotka ovat samantyyppisiä. Perinteinen jalostustapa on linjajalostus siinä yhdistetään etäisellä liitoksella sukulinjat. Tämä tapa lisää sukusiitosastetta, joten välillä on tehtävä liitoksia vierailla suvuilla, että saadaan jälkeläisiä jotka eivät ole sukusiitettyjä. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

TURKISELÄINTEN JALOSTUKSEN VAIKEUDET


Markkinoiden muuttuminen nopeasti vaikeuttaa jalostamista. Esimerkiksi harvinaiset ja hyvin maksetut värityyppien vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja siksi ei useinkaan saada vastinetta uhratulle ajalle ja rahamäärälle. Siksi tilanteiden ennakoimisella ja markkinavainulla onkin jalostamisessa erittäin suuri arvo. Tuotannon kasvattaminen aiheuttaa yleensä sen, että laatu heikkenee eläinkannassa. Korkean suhdanteen aikana tehdyt tuotannon kasvattamiset tuo kustannukset takaisin helposti. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

Ongelmia aiheuttaa myös se, että naaraan paritus tai siemennys tehdään kahdella eri uroksen avulla, mutta isäksi merkitään ainoastaan jälkimmäinen. Keinosiemennyksellä pystytään onneksi tekemään uusintasiemennykset samalla uroksella. Voidaan valita myös lähekkäistä sukua olevat isät. Eriväristen uroksien avulla isän selvittäminen on helpompaa, sillä jälkeläisen väritys näyttä selvän merkin kumpi on isä. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)

JALOSTUKSEN EDISTÄMINEN TARHOISSA


Parhaiten jalostus menee eteenpäin, jos turkistarha on heterogeeninen. Liian kova valinta voi aiheuttaa homogeenisyyttä ja siksi olisi hyvä ottaa tarhan ulkopuoleltakin siitoseläimiä. Siitosurosten valintaa tehdessä tulee olla tarkkaavaisena ja pitää arvosteluperusteet korkealla. Paras tulos saadaan, kun käytetään parhaita uroksia aina kun se on mahdollista. Jos tarhan eläinten hedelmällisyys ja laatu on heikko, olisi hyvä hankkia urosten lisäksi myös siitosnaaraita. Naaraita voi ostaa valmiiksi paritettuina. (Hämäläinen, hakupäivä 3.2.2012)









Lähteet:

Hämäläinen, Tuomo. 2009. Tuotantoeläinten jalostuksen työkaluja. Hakupäivä 3.2.2012. https://publications.theseus.fi/bitstream/handle/10024/7176/Hamalainen_jalostustyokaluja.pdf?sequence=1.

Maa- ja metsätalousministeriö.2004. Suomen kansallinen eläingeenivaraohjelma. Hakupäivä 3.2.2012. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Elaingeenivarat/Finland%20national%20action%20plan%20AnGR.pdf.